(Juoksu)krapula....?

Maratonin jälkeinen viikko Jamaikalla sujui turistina - rannalla, kiertoajeluilla, merellä, hevosen selässä, vesiputouksilla ja perinteitä noudattaen tietysti myös hyvin syöden. Allekirjoittaneen useamman kuukauden alkoholiton kausikin vaihtui punaviiniin ja Red Stripe-olueen; aaahhh. Olipas kivaa lomailla hyvällä porukalla oikein ajan kanssa sen suurempia stressaamatta.

Kotiin paluun jälkeen olikin enää vajaa kaksi viikkoa jouluun, joten aika kului kuin siivillä. Lenkille teki välillä mieli, mutta Englantiin iskenyt vuosikymmenien kylmin joulukuu oli peittänyt jalkakäytävät ja peltotiet lumeen, joten suuntasin kiltisti jumppatunneille, joogaan ja tanssitreeneihin - mitä pikkujoulujuhlinnalta ehdin.

Joulunpyhinä ja välipäivinä olen kävellyt Galician talvimaisemissa, joista yllä oleva kuva esimerkkinä. Lenkkarit jäivat suosiolla kotiin - tosin maastot olisivat mitä mainioimmat ylämäkitreenin vetämiseen.....

Toivottavasti olette porukalla vuodenvaihteen Kuusijärven keikalla suunnittelemassa tulevaa. Minä vielä täällä "etelässä" kävelemässä bodegalta seuraavalle.... ;)

Reggae run 2

Rankkasade alkoi kesken perjantai-illan pasta partyn. Sieltä juoksimme taksiin, jonka kuljettaja vakuutteli ettei lauantaiaamuna sada. Mutta sade jatkui lähes koko yön ja aamulla kisapaikalle bussilla matkustaessamme tuli taas vettä taivaan täydeltä.

Kurkkukipu vaivasi nyt minuakin, mutta onnekseni Marjalta löytyi nyt hyvä varasto sopivaa lääkitystä vaivaan ja lähdin matkaan otettuani ensin mikstuuraa, pilleriä ja suihkuteltuani nieluun turruttavaa lääkeainetta.

Lähtömerkki annettiin klo 5.15 ja ensimmäisen tunnin taivalsimme pimeässä. Sade sentään loppui. Aurinko nousi kuuden jälkeen ja sitä myötä lämpötilakin lähti kohoamaan. Puolimatkaan asti matka sujui mukavasti. Vähän ylimääräistä aikaa kului lyhyeen käyntiin Villamme mukavuuslaitoksessa, läheinen John's John kun ei houkutellut. Loistava majapaikka meillä, aivan maratonreitin varrella!

Puolimatkan jälkeen vauhtimme vähän hidastui, vaikka kannustusta oli koko matkan varrella. Taivalsimme "kaksoissiskoni" kanssa yhdessä 3/4 matkasta. Viimeisen kääntöpaikan jälkeen yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Juottopaikoilla kyseltiin, että mihin olin "siskoni" jättänyt. Yhtenäinen juoksuasumme herätti muutenkin huomiota.

Lopulta pääsin maaliin,jossa ystävälliset kisa-avustajat jopa irrottivat ajanottosirun kengästäni ja sitoivat nauhat uudelleen kiinni. Juomia ja evästä oli mukavasti tarjolla ja mereen pääsi saman tien vilvoittelemaan. Siellä Esko jo odotteli rantatyrskyissä istuen Red Stripe pullo kädessä :)

Reggae run

Reggae runner. Se kuulostaa aikas kivalta.

Oli hieno reissu! Lähtö oli soihtukujaa myöten. Matkan varrella oli mahtavaa kannustusta niin tien varsilla olevilta katsojilta kuin muilta juoksijoilta.

Eka maili oli tuskallinen ja pelkäsin, että joudun lopettamaan leikin kesken. Sääreen sattui hirmusti, mutta se meni sitten ohi eikä vaivannut lainkaan. Puolimatkaan asti meni oikein mukavasti ja ei tehnyt heikkoa ollenkaan. Kisa alkoi rankkasateessa. Tähän aikaan täällä ei pitäisi sataa... Vaan sade vei kaiken pölyn pois ja ilma oli mukavan raikas siihen asti kun aurinko kunnolla nousi.

Puolimatkan jälkeen alkoi huomata ettei ole keuhkot ja hapenottokyky ihan sitä mitä piti, bronkiitti vaati veronsa. Piti jonkun kerran pudotella kävelyksi. Viimeisen neljänneksen jälkeen pisti keuhkoon silleen, että jatkoin kävellen, Jaanan kanssa yhdessä taivalsimme 3/4 matkaa.

Juottoasemia oli mailin välein, ihan riittävästi siis. Baja Majoja hieman harvemmassa.



Vaan hauska kisa. Teiden varsilla katsojat ja muut juoksijat kannustivat kaikki toisiaan hauskasti. Jaanan kanssa olimme twins ja loppumatkasta kun menimme eri matkaa, moni huikkaili perään "Where's your sis?"

"Lookin' good" alkoi saada ihan uuden merkityksen...

Reggae soi kaiken matkaa, osittain livebändejä, osittain stereoista.

Juoksun jälkeen saimme kookospähkinät juotaviksi ja hedelmiä muita. Ja sitten kipin kapin karibian mereen huilaamaan.

Päivällä hierojan käsittely meren rannalla aaltojen tuudittaessa unen rajamaille...

Once in a lifetime: reggaemarathon or half of it!

Voin lämpimästi suositella.

Reggae Runners

Perjantai-illan pasta-party jai meilta hieman kesken, silla lahdimme pakoon pohjoisesta lahestyvaa trooppista saderintamaa, joka pyyhkaisi Negrilin yli illan ja yon aikana. Vetta ripsoi viela aamuyon hamarissa, kun neljan jalkeen siirryimme tien viereen odottamaan lahtopaikalle kuljettavaa shuttle-bussia. Reppu sailytykseen ja vessajonoon - muitakin taisi kisa hieman jannittaa.

Perinteisesti Reggae Marathon starttasi suunnitelmien mukaisesti 5:15. Reggaemusiikin tahdissa runsaat tuhat juoksijaa lahtivat matkaan. Sadepilvet olivat vaistyneet ja tahdet loistivat taivaalla. Tropiikin linnut mekastivat yon pimeydessa. Matkan edetessa aamu alkoi sarastaa ja aurinko kipusi pilvettomalle taivaalle. Karibian aurinko on kuuma, mutta onneksi huoltopisteita oli mailin valein ja paikalliset vapaaehtoiset tarjoilivat vetta ja urheilujuomaa; valilla myos banaaneja, appesiineja ja energiatahnaa. Huolto pelasi, reggae soi ja tien varren kylalaiset kannustivat jatkamaan.

Omalta osaltani kisa sujui suunitelmien mukaisesti tuonne 20 mailin (noin 32 kilsaa) huoltopisteelle asti. Tavoitteena oli juosta noin viiden tunnin kisa, ja siina vaiheessa oltiin viela hyvin siina vauhdissa. Reisilihakset kuitenkin sanoivat yhteistyosopimuksensa irti. Outo tunne - mieli teki viela juosta, mutta jalat eivat enaa totelleet. Niinpa viimeiset kuusi mailia menivat vuorotellen kavellen ja holkaten. Loppuun asti kuitenkin paastiin ja elamani ensimmaisesta maratonista jai todella hyva mieli.

Porukan puolikkaan ja kokonaiset loppuajat olivat vessataukoineen:

Jaana 3:08:19

Marja 3:16:13

Hely 5:26:09

Esko (Hannen varajuoksija) taittoi puolikkaan aikaan 2:39:56 - edelleen siis porukan ykkosurheilija :)

Jalkifiilikset? Portaat ovat tuskaa, pytylle ei taivu ja tuolistakin nuosemiseen tarvitaan kasivoimien apua. Ah tata urheilijan elaman ihanuutta..... ;)

Mihinkas tytot suunnataan seuraavaksi?

Rekisteröinti

Nyt on rekisteröidytty mukaan kisaan. Netti-ilmoittautuminen oli jo hoidettu. Nyt kävimme hakemassa juoksu-chipit ja sponsorirepun. Meidän kolmen KoMoNalaisen lisäksi huoltojoukoistamme ilmoittautui puolikkaalle maratonille mukaan myös Esko.

Alkaa ihan oikeasti jänskättää, kun lauantai on jo niin pian.

Taivallustamme voi seurata netistä melkein on-line. Taisi olla viisi väliaika-asemaa, johon chipit rekisteröivät ohituksemme.
Hely: 584
Marja-Leena: 1220
Jaana: 1295
Esko: 1384

www.reggaemarathon.com

Bronkiitti

Aamuinen lenkki, minä, Jaana ja Hely, suuntautui Negrilin keskustaan ja siellä lääkäriin ja rahaa hakemaan.

Kävelymatka oli nelisen kilometria ja matkalla pysähtyi kohdallemme ainakin sata taksia kyytiä tarjoten. Ja perillä useampi tapaamamme tyyppi kertoi meidät nähneensä kävelemässä... Ei ollenkaan ole meidän tapaistamme herättää mokomaa huomiota...?

Dr Grant Barchelor of Medicine and Surgery otti vastaan ja totesi, että bronkiitti vaivaa. Määräsi antibioottia ja kolmea muuta lääkettä. Eiköhän niillä pärjätä.

Dr Grantin määräämiä mentholirakeita höyrynä hengittäen...

Rahat saatiin ja aika paljon kulutettiinkin, kun oli niin myyvä myyjä vaateliikkeessä.

Lounaaksi testasimme paikallista pork jerk. Oli muutes hyvää. Tosi kypsäksi kypsennettyä possua nahkoineen ja tooosi tulista kastiketta. Jerk hutin Aleksi järjesti meille rannenauhan, joka tarkoitti sitä, että ollaan Aleksin suojeluksessa ja ei tuu kaikki hustlerit kimppuun...

Markkinoilta löytyi yhtä ja toista jännittävää, oltiinhan koko torin ainoat asiakkaat puolen päivän aikaan.

Paluumatkan tarvoimme rantaa myöten, siellä ei taksikuskit pysähdelleet, mutta savuja myi joka toinen vastaantulija. Melkoisen avointa on kaupankäynti. Pitkin rantoja kulkee hemmoja, joiden tietoisuuden taso taitaa olla ihan toisissa lukemissa.

Sunshine Reggae....

Matkustaminen on rankkaa. Suomen paan porukka lahti matkaan jo perjantai-iltana ja vietti yon Gatwickin lentokenttahotellissa. Jamaikan lento oli bookattu lahtemaan 9:15 lauantaiaamuna, joten itse lahdin Hitchinista aamuyolla neljan aikaan ajamaan lentokentalle. Auton mittari naytti neljaa astetta pakkasta, joten kesarenkailla piti varmuuden vuoksi varata hieman extra aikaa. Treffasimme kentalla suunnitelmien mukaisesti kuuden aikaa ja tsekkasimme sisaan. Lahtokuume alkoi nousta....

"Delayed 12:00". Noh, onneksi kauppoja riitti ja maratonharjoittelun viimeiseen viikkoon kuuluva hiilihydraattitankkaus onnistui kentalla mainiosti :) Portillekin siirryttiin, mutta sitten astuivatkin kuvaan tekniset ongelmat ja meidat siirrettiin takaisin aulaan odottomaan. Kukkarolle kavi! Tiedotus oli tosi huonoa, mutta lopulta selvisi, etta matkaan ei paasta. Saatiin sentaan hotelliyo lentokentan Hiltoniin ja buffet-illallinen; ja pitka youni.

Sunnuntaiaamulla uusi yritys ja matkaan paastiin. Jee !! Kymmenen tunnin lennon jalkeen laskeuduimme Montego Bayn iltapaivan helteeseen. Ystavalliset rajavirkailijat antoivat jo ensimakua maan menosta.

Lloyd odotti meita pikkubussinsa kanssa ja kiidatti vasynnet matkailijat ennatysvauhdissa saaren pohjoisrannalta lansirannan turistikaupunkiin, Negriliin. White Sands otti meidat avosylin vastaan ja Henry esitteli villamme, joka olisi kotimme seuraavat kaksi viikkoa. Ehdimme viela valkoiselle hiekkarannallemme ihailemaan aurinkolaskua. Ihanaa!

Illallinen rantaravintolassa ja taas nukkumaan. Maantainaamuna suuntasimme sitten ensimmaiselle lenkille, valkoiselle hiekkarannalle. Mielenkiintoista, hikista hommaa.

Nyt beachille mielikuvaharjoittelun pariin valmistautumaan lauantaiaamun koitokseen.

Mahanpohjalla kutittelee

On mennyt aika sukkelasti ja ykskaks ollaankin jo tositoimien kynnyksellä. Syksyn flunssa-aallot ovat hieman haitanneet kuntoilua, semmonen siili pesiytyi tonne kaulan seudulle pariksi viikoksi.

Pakkaaminen... Aina yhtä hankalaa puuhaa.

Passi, luottokortti, lenkkarit, pari paitaa, juoksutrikoot, shortsit ja tsimmarit. Niin ja lukemista.

Mutta oliko vielä jotain muuta? Äh, aurinkovoide ja -lasit.

Mielikuvaharjoittelu... mistähän johtuu, että meinaa mielikuvaharjoittelua vaivata mielikuvat hiekkaranta, aurinko, rommi, rastat, reggae, lepo...

Harjoitteessani on jotain ihan ilmiselvästi pielessä...

Vaan tsemillä mennään.

Representing....

Graafikolla oli tullut tuo viimeinen "a" kapitaalina, mutta ajattelin, etta ollaan nyt sitten NAISIA isoilla kirjaimilla :)

Kiva - kohta mennaan !!

Tapering It Down....

....jaahdyttelyn aika. Kuten bloggaajakolleegammekin virallisilla kisasivuilla toteaa, tama voi olla vaikeaa. Mieli halajaa maantielle, lihakset kaipaavat pitkaa lenkkia ja ajatukset pyorivat kaikessa Jamaikan keikkaan liittyvassa :)

Eilen tein ekan "mielikuvaharjoittelun". Vesijumppa loppui juuri silla kellonlyomalla kun kisastartti on kolmen viikon paasta (10:15 taalla meilla eli 5:15 Negrilissa). Maratonin tavoiteajassani ehdinkin sitten kayda kasvohoidossa, ajella kotiin, syoda kevyen lounaan, siirtya rautatieasemalla ja suhauttaa junalla Lontoon keskustaan. Ja kolmen viikon paasta kaikki nuo tunnit & minuutit juostaan. Hhhmmm... on muuten aikas pitka aika. Suosittelen vastaavaa aikaharjoittelua ensi lauantaille rouvat!

Ensi torstaina on viimeinen hierontasessio (book five, get one free). Uskomaton ero lihaksissa verrattuna siihen ensimmaiseen kertaan, joka muistutti hieman mielikuvaani keskiaikaisista kidutuskammioista. Taman jalkeen viela runsaasti sauna- ja hoyryhuonevierailuja, niin tuttavapiirissa mellastavat syysflunssat pysyvat toivottavasti loitolla.

Puserot vein perjantaina painoon. Annoin pojille vapaat kadet painaa sovitun tekstin parhaaksi katsomallaan tavalla sinne selkapuolelle. Paidat ovat valmiita keskiviikkona. Antaas kattoa....

Tassa vaiheessa on hyva kaivaa esitte Juoksijan saantokirja ja kerrata sielta ainakin seuraavat saannot:
Rule 2.3 - Make a Packing List
Rule 2.9 - Learn to Love "Race Morning Buzz"
Rule 2.17 - Have a Mantra
Rule 2.20 - "Looking Good"... and 10 Other Lies Runners Tell Each Other
Rule 2.28 - Relax

Sunnuntaita kun vietetaan, taidankin lahtea lenkille, tosin viime viikkoista lyhyemmalle... :)

Kengät naulaan.....

Seitsemän viikon päästä lenkkarit siirtyvät kaappiin - ainakin vähäksi aikaa. Jatkuuko lenkkeily maratonin jälkeen on vielä päättämättä; vielä ei ole sen päätöksen aika.

Eilen juoksin tämän projektin toistaiseksi pisimmän lenkin. Aika tasan 18 kilsaa meni hölkäten ja yllättäen nautin koko kahden tunnin sessiosta. Syysaurinko paistoi, pieni sadekuurokin osui matkalle ja ylämäet kiskottiin hymyillen - positiivinen asenne kuulema auttaa tässäkin. Viimeisen kilsan kohdalla alkoi väsyttämään, mutta luulenpa, että sekin johtuu asenteesta. Alitajuntani oli jo asennoitunut lenkin loppumiseen suunitelmien mukaan, joten salli väsymyksen hiipiä pikkuhiljaa esille. Hhhmmm.... mentaaliharjoitusta siis lisää viimeisille treeniviikoille.

Olen käynyt kaksi kertaa hierottavana. Pohjelihakset ovat todella tiukat ja kovat, joten hieronta teki oikein hyvää - vaikka välillä täytyi vähän irvistääkin Yvonnen sormien löytäessä ne kaikkein kivuliaimmat pisteet :) Reidet ovat kondiksessa! Seuraavat sessiot jo bookattuna.

Tänään taidan pitää vapaapäivän. Tosin syksyinen maalaismaisema näyttää taas upealta, joten lähtisiköhän sitä kuitenkin lenkille.... :)

Kolmen kunnan kierros

Syyskuun eka yhteislenkki Jaanan kanssa tehtiin kolmen kunnan alueella.

Helsinki-Sipoo-Vantaa-Helsinki -lenkki 4.9.

Tuo viimeinen kupla tuli reittiin, kun menimme lopuksi paikallisen raviharjoitteluradan nähdäksemme naapurin tämän kesäisen varsan. Taisimme juosta niin kovaa, ettemme nähneet. Aikuisia heppoja vaan.

Alkumatkasta nauroimme, että kaksi diplomi-insinööriä on taas liikenteessä, kun molemmilla rensselit piippailee. Toisella SportTacker joka 500. metri ja toisella sykemittari, jos vauhti äityy liian rankaksi tai liian hitaaksi.

Mielikuvissamme matkasimme muutaman vuosikymmenen eteenpäin, kun emme enää ole kaikista piippauksista niin varmoja, onko ne kuulokojeen paristojen loppumispiippauksia vai sydäntahdistin vaiko sykemittari...

Kesä lepäillen ja lomaillen

Hopsan, mites onkaan aika livahtanut. Syyskuu ja kolme kuukautta treeniaikaa jäljellä! No siinä vielä tehdään ihmeitä :-D

Kesäloma meni Meksikonlahden ja St Lawrencenlahden maisemia ihaillen.

Foridan Clearwateriin eivät öljyt ehtineet. Hiekalla juoksemista piti testata muutaman kilometrin verran, kun aina elokuvissa ne juoksee meren rannalla... Täältä muutes sain ne kuuluisat zebraraidat.

St Lawrencen lahti oli hieman eri luonteinen kuin Meksikon lahti.

Saimme tutustua Kanadan maisemiin monin tavoin.

Alkukesän liian innokas hölkkäily kostautui sellaisillakin penikoilla, että kilometrin kävely tuotti tuskaa. Kesälomareissu ja siitä "toipuminen" antoivat sopivan levon ja hieman varovaisempi juokseminen ja vauhtitreenit rullaluistimilla tuottivat tulosta ja nyt on taas nautinto juosta. Tai siis hölkätä.

Tavoite tuli päivitettyä puolimaratoniksi. Vaan onhan siinäkin tuo "maraton" sana. Tavoitteena on siis juosta koko matka. Tällaiselle "pyylevälle" jo keski-ikäiselle täti-ihmiselle, ikänsä juoksua inhonneelle on tuo ihan hyvä alku. Sitten seuraavan mantereen maratonilla mennäänkin jo koko matka...

Mukavia juoksusäitä nämä kosteat syysillat. Nyt pitäisi humpsahtaa löylyjen puolelle kivan lenkin jälkeen. Sunnuntaisella lenkilläni törmäsinkin upeaan kruunupäähän. Touhukkaasti se rymisteli vastaani metsäpolulla. Vasta 10m päästä huomasi minut ja pysähtyi kuin seinään. Hetken toisiamme kunnioittaen ihailimme ja sitten jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme.

Lauantaina aloimme jaanan kanssa taas kimppalenkit. Aloituslenkkinä oli Matarin kuntorata. Saas nähdä minne lauantaina. Hakunilan hikimäkiin vaiko Sipoonkorven leppoisampiin tunnelmiin...?

Valintojen vaikeus...

Tapani mukaan olin pakannut laukkuun juoksukamat. Keskiviikko kului konttorilla palavereissa ja raporttien parissa. Lounaan jälkeen tein pikavierailun nettiin todetakseni, että Budapestistäkin löytyy tangueroja ja illalla tangobileet.... Hhhmmm, metromatkoihin kuluisi tunti, eikä kenkiäkään ollut matkassa - tango vaatii korot! Juoksumatolle siis.

Hotellin kellari oli varusteltu "mini gym"-tilalla, saunalla ja höyryhuoneella. Sauna tuoksui ihanalta ja höyryhuone näytti houkuttelevalta. Juoksumattoa ei kuitenkaan ollut, ainoastaan cross traineri ja kuntopyörä. Hhhmmm, siispä lenkille.

Avaimet respaan ja hotellin käyntikortti taskuun kaiken varalta. Tonava virtasi näköetäisyydellä, joten suunnaksi ranta ja siitä pohjoiseen. Kello oli jo puoli kahdeksan, mutta ilta-aurinko lämmitti vielä mukavasti. Alkukesän sateista oli jo runsas viikko, joten Tonava ei enää tulvinut. Toisaalta vettä virtasi joessa vielä runsaasti, joten rantojen muta ei vielä ollut näkyvissä (eikä haisemassa). Rantabulevardi oli pääosin mukulakiveä & edelleen itä-eurooppalaisessa kunnossa kuoppineen ja kohonneine kivineen, joten nähtävyyksiä ei paljoa ehtinyt ihailemaan. Vai lieneekö reitin huono kunto tulvien ansiota?

Puoli tuntia pohjoiseen ja toinen takaisin kevyttä hölkkää ihanassa ilta-auringossa - hyvin pyyhkii - lainatakseni Lotuksen sponsoroimaa naisten kympin paitaa, joka sai olla edustusasunani Budapestin kesäillassa :)

Black Toenails Are Badges of Honor (Rule 1.4)

Näin sanoo The Runner's Rule Book (Mark Remy). Tosin meikäläisen vasemman jalan ukkovarvas taisi tällä kertaa mustua siitä, että tanssin tangoa uusilla kengillä kaksi tuntia putkeen... :) Kivaa oli ja kengät ovat tuon sisäänajon jälkeen aivan ihanat!

Jääkaapin ovi ehdotti päivän lenkiksi 16 kilometriä - Training Plans Must Go on the Fridge (Rule 1.26). Heräsin aamulla jostain syystä aikaisin ja totesin, että tässähän ehtisi hyvin lenkille ennen sunnuntaiaamun joogaa. Päätin kuitenkin jäädä sängyn pohjalle lukemaan (virhe #1). Ihanan joogasession jälkeen nautinkin sitten sunnuntaibrunssin takapihalla auringossa; päivän sanomalehden lukemiseen kului muutama tunti keskipäivän helteessä (virhe #2). Iltapäivällä mittari näytti varjossa +23, mutta juoksemaan oli päästävä, vaikka olkapäät jo punoittivat. Takapihan hellesession jälkeen keho kaipasi suolaa, joten napsin sillipurkista muutaman makupalan ennen lähtöä (jesh!). Juomapullo mukaan ja matkaan.

Olipas rankkaa. Aurinko porotti kuumasti ja tuulikin oli lähes olematon - reitin alku kulkee nimittäin Jaanankin tuntemalla peltoreitillä, jossa tähän aikaan vuodesta polkua reunustavat pensaat ovat lähes pari metriä korkeat, joten ilma ei siellä liiku lainkaan. Niinpä vesipullosta tulikin sitten otettua huikkaa aika usein. Virhe #3, sillä kohta vatsa hölskyi vettä. Jouduin jättämään lenkin kesken ja jopa kävelemään. Lokiin kirjattiin vain 8 kilsan lenkki, mutta olipas oikein opettavainen päivä.

Jatkossa siis aurinkoa ja vettä kohtuullisesti. Mikäli aamulla ei nukuta, niin silloin juostaan - tai sitten täytyy löytää kaveri aamulenkeille (Team up for Early-Morning Runs - Rule 1.30); paikallinen ilmatieteenlaitos on nimittäin ennustanut BBQ-kesää....

Kesäyön marssi

Perjantaina 11.6 eli Impin päivänä osallistuin kaimani kanssa kesäyön marssiin. Matkanamme oli 20 km ja reitti lähti Hakunilasta kulkien myös Heikinlaakson, Puistolan ja Tikkurilan puolella. Sää oli sateinen kuten kuvasta näkyy. Tarpomiseen meni yli neljä tuntia aikaa. Onneksi juomaa ja välipalaa oli tarjolla monessa pisteessä ystävällisten varusmiesten tarjoilemana ja Sotkun munkkiakin pääsin maistamaan.

Loppumatkasta kompastuin kiveen, mutta onneksi selvisin onnettomuudesta pienillä naarmuilla ja ensiapupisteestä sain hoitoa haavoihini. Muuten selvisin ilman rakkoja tai muita urheiluvammoja.

Saa onnitella !!

Tämän vuotinen Naisten kymppi hölkättiin 22% nopeammin kuin viime vuonna. Hyvä me ! Lähtöpaikka oli strategisesti oikein valittu ja talven säännölliset (hiihto)lenkit olivat tuottaneet tulosta.

Muuten viikonloppu sujui perinteitä noudattaen. Lauantaina tankattiin Jaanalla hiilihydraatteja ja proteiinejä sekä lämmiteltiin lihakset Kuusijärven kahdeksan kilsan kävelylenkillä. Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja iloiseen tapahtumafiilikseen päästiin jo junamatkalla, kun jokaiselta asemalta joukkoon liittyi lisää punapaitaisia kymppiläisiä. Kisiksen parkkipaikalla meitä jumppasi runsaat 18 tuhatta naista - näky, joka sai juontajana toimineen Ile Jokisenkin hiljaiseksi. Lähdimme matkaan hölkkääjien ryhmässä. Huolto pelasi ja matka taittui lähes huomaamatta. Iffin huoltopisteen juomat 9 kilometrin kohdalla antoivat lisäpotkua loppukiriin. Uuden ennätyksen kunniaksi pulahdimme lounaan jälkeen uimastadionin altaaseen ja saunoimme vähäiset lihasjännitykset pois. Ehdimme ennen ravintola Juuren varausta vielä pienelle ostoskierroksellekin. Juuressa KoMoNan perinteitä noudattaen nautimme herkkuja pitkän kaavan mukaan ja suunnittelimme tulevaa.

Se on sitten kuusi kuukautta treeniaikaa jäljellä. Itselläni se tarkoittaa sitä, että treeniohjelma siirtyy jääkaapin oveen, jotta ihanat iltalenkit eivät vahingossa unohtuisi :) Kuuden kuukauden loppurutistuksen kunniaksi ostin perjantaina uudet lenkkarit. Tänään ne ajetaan sisään sunnuntain pitkällä lenkillä, jonka pituudeksi jääkaapin ovi määrittelee 12 kilometriä. Antaas kattoa....

Kevättä ilmassa..

Ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella uskaltauduin lenkille capri-mittaisissa juoksutrikoissa. Takkikin tuntui välillä olevan liikaa, mutta pohjolan kasvattina en sitä vielä tohtinut heittää pois Kevät !! Narsissit kukkivat, lehtisilmut vihertävät ja linnut kujertavat puissa.. Itikoitakin oli jo jonkin verran, mutta ei onneksi vielä riesaksi asti – hammastikkuja ei kotiin tulessa tarvinnut. Luonnossa lenkkeileminen on kyllä paljon mielenkiintoisempaa kuin salissa juoksumatolla hikoileminen. Salilla sitä seuraa jatkuvasti, mikä on vauhti ja montako sataa metriä on siitä kun viimeksi vilkaisin mittariin. Ulkona – varsinkin näin keväällä – on niin paljon muuta katseltavaa, että vauhti & matka unohtuvat.

Lauantailenkit jatkuu

Tänä talvena ollaan Marjan kanssa pääasiassa hiihdetty. Voitelun kanssa on ollut ongelmia, joten vauhti ei päätä huimaa, mutta tunteja ladulla on vietetty. Eilen, kuten kuvasta näkyy, nautittiin upeasta kevätauringosta.

Ja lenkin jälkeen käytiin Kuusijärvellä saunassa ja avannossa. Täydellistä itsensä kidutusta siis :)

Rekisteröinti on auennut....

Huomasin juuri, että rekisteröinti on auennut. Tämän vuoden hinta on $85.

Paikanpäälläkin voi vielä rekisteröityä, mutta ei kai me riskeerata - mitä, jos sitä ei sitten mahdukaan mukaan....?