Oli hieno reissu! Lähtö oli soihtukujaa myöten. Matkan varrella oli mahtavaa kannustusta niin tien varsilla olevilta katsojilta kuin muilta juoksijoilta.
Eka maili oli tuskallinen ja pelkäsin, että joudun lopettamaan leikin kesken. Sääreen sattui hirmusti, mutta se meni sitten ohi eikä vaivannut lainkaan. Puolimatkaan asti meni oikein mukavasti ja ei tehnyt heikkoa ollenkaan. Kisa alkoi rankkasateessa. Tähän aikaan täällä ei pitäisi sataa... Vaan sade vei kaiken pölyn pois ja ilma oli mukavan raikas siihen asti kun aurinko kunnolla nousi.
Puolimatkan jälkeen alkoi huomata ettei ole keuhkot ja hapenottokyky ihan sitä mitä piti, bronkiitti vaati veronsa. Piti jonkun kerran pudotella kävelyksi. Viimeisen neljänneksen jälkeen pisti keuhkoon silleen, että jatkoin kävellen, Jaanan kanssa yhdessä taivalsimme 3/4 matkaa.
Juottoasemia oli mailin välein, ihan riittävästi siis. Baja Majoja hieman harvemmassa.
Vaan hauska kisa. Teiden varsilla katsojat ja muut juoksijat kannustivat kaikki toisiaan hauskasti. Jaanan kanssa olimme twins ja loppumatkasta kun menimme eri matkaa, moni huikkaili perään "Where's your sis?"
"Lookin' good" alkoi saada ihan uuden merkityksen...
Reggae soi kaiken matkaa, osittain livebändejä, osittain stereoista.
Juoksun jälkeen saimme kookospähkinät juotaviksi ja hedelmiä muita. Ja sitten kipin kapin karibian mereen huilaamaan.
Päivällä hierojan käsittely meren rannalla aaltojen tuudittaessa unen rajamaille...
Once in a lifetime: reggaemarathon or half of it!
Voin lämpimästi suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti