Perjantai-illan pasta-party jai meilta hieman kesken, silla lahdimme pakoon pohjoisesta lahestyvaa trooppista saderintamaa, joka pyyhkaisi Negrilin yli illan ja yon aikana. Vetta ripsoi viela aamuyon hamarissa, kun neljan jalkeen siirryimme tien viereen odottamaan lahtopaikalle kuljettavaa shuttle-bussia. Reppu sailytykseen ja vessajonoon - muitakin taisi kisa hieman jannittaa.
Perinteisesti Reggae Marathon starttasi suunnitelmien mukaisesti 5:15. Reggaemusiikin tahdissa runsaat tuhat juoksijaa lahtivat matkaan. Sadepilvet olivat vaistyneet ja tahdet loistivat taivaalla. Tropiikin linnut mekastivat yon pimeydessa. Matkan edetessa aamu alkoi sarastaa ja aurinko kipusi pilvettomalle taivaalle. Karibian aurinko on kuuma, mutta onneksi huoltopisteita oli mailin valein ja paikalliset vapaaehtoiset tarjoilivat vetta ja urheilujuomaa; valilla myos banaaneja, appesiineja ja energiatahnaa. Huolto pelasi, reggae soi ja tien varren kylalaiset kannustivat jatkamaan.
Omalta osaltani kisa sujui suunitelmien mukaisesti tuonne 20 mailin (noin 32 kilsaa) huoltopisteelle asti. Tavoitteena oli juosta noin viiden tunnin kisa, ja siina vaiheessa oltiin viela hyvin siina vauhdissa. Reisilihakset kuitenkin sanoivat yhteistyosopimuksensa irti. Outo tunne - mieli teki viela juosta, mutta jalat eivat enaa totelleet. Niinpa viimeiset kuusi mailia menivat vuorotellen kavellen ja holkaten. Loppuun asti kuitenkin paastiin ja elamani ensimmaisesta maratonista jai todella hyva mieli.
Porukan puolikkaan ja kokonaiset loppuajat olivat vessataukoineen:
Jaana 3:08:19
Marja 3:16:13
Hely 5:26:09
Esko (Hannen varajuoksija) taittoi puolikkaan aikaan 2:39:56 - edelleen siis porukan ykkosurheilija :)
Jalkifiilikset? Portaat ovat tuskaa, pytylle ei taivu ja tuolistakin nuosemiseen tarvitaan kasivoimien apua. Ah tata urheilijan elaman ihanuutta..... ;)
Mihinkas tytot suunnataan seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti