Urheiluvammoja

Joulukuun 13. päivä olin pitkästä aikaa pelaamassa lentopalloa. Edustin työnantajaani alan yhtiöiden välisessä turnauksessa ja kuinkas kävikään; vasemman käden pikkusormeen tuli pallo, sormi meni sijoiltaan ja vaikka se vedettiin paikoilleen jo kentällä, sormi turposi ja kipeytyi. Kävin sitten lääkärissä ja kuvissa löytyi pieni murtuma. Sormi laitettiin lastaan ja vasta eilen sain lastan pois sormesta. Nyt sormi on jäykistynyt hienostelevasta pystyasentoon, mutta jumppaamalla pienen pallon kanssa se pitäisi saada vielä taipumaan. Sattuu vaan penteleesti. Tämä urheiluvamma on nyt merkittävästi haitannut harjoitteluani joulukiireiden, lumentulon ja muiden hyvien tekosyiden lisäksi :)

Leegot sain kuntoon lopulta ja 600 euron laskun mukaan maksettavaksi. Lenkkareille en ole tehnyt mitään. Nastakengät voisivat olla hyvät nyt talviaikaan tai sitten pitäisi siirtyä sisätiloihin juoksemaan.

Kävin katsomassa tämän vuoden reggae-kisan tuloksia netissä ja siellä oli ollut useita suomalaisia. Tuloksista päätellen matkalla voi viipyä pidemmänkin aikaa :)

Vajaa 13 kuukautta starttiin....

Kolmentoista kuukauden rajapyykki oli ja meni viime viikolla. Mielessä on pyörinyt kaikenlaisia asioita, joita täytyisi selvitellä tulevina kuukausina. Takaraivossa kytee ajatus 12 kuukauden treeniohjelman tekemisestä ihan paperille (insinööri mikä insinööri). Siihen listaan voisi sitten laittaa myös muut tärkeät tarkistettavat asiat.

Päällimmäisenä mielessäni on ollut kaksi asiaa: lenkkarit & leegot !

Nykyiset (älyttämät hyvät) lenkkarit alkavat tuntua hieman löysiltä. Paljonkohan olen niillä jo juossut? Missähän vaiheessa uudet täytyisi ottaa käyttöön, jotta ne ehtii ajamaan kunnolla sisään ennen sitä H-hetkeä? Tietääkös kukaan, mikä on keskinääräinen lenkkareiden käyttäikä - tai käyttömatka? Tai pitäisköhän ne vain pestä välillä…. :)

Kärsin muutama kuukausi sitten armottomasta hammaskivusta. Kyseessä oli oikean puoleinen poskihammas, joka paikattiin ensimmäisen kerran joskus 70-luvulla tyyliin kaikki pois & mahdollisimman suuri amalgaamipaikka tilalle. Nyt paikallinen hammaslääkärini tarkisti tilanteen ja bookkasi minut juurihoitoon parin viikon päähän. Siinä välissä irvistelin sitten juoksukerhon yhteislenkeillä vastatuulen iskiessä jomottavaan hampaaseen. Ainoa lohdutus oli juoksuvalmentajamme, joka kertoi olleensa taannoin vastaavassa tilanteessa ja odottaneensa siihen asti, että porasi (meillä Satakunnassa porataan, ei itketä) lauantaiaamuna sängynpohjalla kunnes sai ajan ensiapuun. Siellä hammaslääkäri pääsi poraamaan (hammasta) seitsemän puudutuspiikin jälkeen. Meikäläinen ei itkua vääntänyt ja juurihoitopäivän koittessa piikkejäkin tarvittiin vain kaksi. Nyt on leegot taas kunnossa, mutta missähän vaiheessa sitä sitten tekisi seuraavan tarkistuksen…. Tämä hammaskalusto kun tuntuu olevan ikuinen huoneaiheeni. Vuosi takaperin olin lähdössä maanantaiaamuna kohti Kiinaa ja valtameren ylitystä, niin jopas edellisen viikon keskiviikkona yksi hampaistani lohkesi :) Sain siihen hätäpaikan torstaina.

Lenkkarit & leegot - mitenkäs on omiesi laita?

Cooperia peliin

Tämänpäiväinen juoksulenkki olikin sitten Cooperin testi Hakunilan juoksuradalla Jaanan kanssa.

Oli hienot juoksut meillä molemmilla. Juostiin melkein täysillä ja mulla tuli tulokseksi 12 min ja Jaanalla pikkusen enemmän.

Päättelimme siis, että hieman pitää vielä harjoitella ennenkuin olemme maratonkunnossa.

500m uinti päälle ja jo totuttuun tapaan kaksi pulahdusta kylmäalataaseen +6C.

Harjoittelua Hitchinissä

Lokakuun 14-19 vietin Veronikan kanssa syyslomaa Hitchinissä Helyn vieraanvaraisuudesta nauttien. Pääosin harjoittelu tänä aikana keskittyi hiilihydraattitankkausharjoituksiin, mutta lenkilläkin käytiin läheisissä maalaismaisemissa.

On synkkä ja syksyinen metsä

Juoksukelit alkavat käydä yhä kosteammiksi. Pakkasen puolella ei vielä täällä ole tarvinnut juosta.

Eilen olimme Jaanan kanssa taas Hakunilan maastossa lauantailenkillä, varovaisehkolla sellaisella. Taukoa oli tullut reissujen ja tautien takia. Juoksun päälle maittoikin sauna ja uinti. Ah, elämä tarjosi nautintojaan ja hyvään tarpeeseen tulikin monenlaisten paineiden keskellä. Ja hyvä seura piristää mieltä aina.

Vielä kotiin tultua piti koiralenkillä käydä. Sekin oli aikamoisen mukavaa pimeässä syksyisessä metsässä.

Tämänpäiväinen koiralenkki olikin ihan valoisaan aikaan, mutta sateisessa ja harmaan synkässä metsässä. Vielä paikoin tuovat keltaiset koivut valoaan harmauteen.

Lenkkiseuranani tällä viikolla ovat olleet lainakoirat Laika ja Milla. Kuvassa hieman märkinä...

Perjantaina postissa tuli kortti KoMoNan maratonprojektin ekalta ulkomaanleiriltä. Kiitokset vaan, se oli mukava saada. Pieni raportti voisi olla paikallaan täälläkin. :-)

14 kuukautta starttiin……

Jamaikan Reggae-maratonin startti on tasan 14 kuukauden kuluttua. Runsaasti siis vielä aikaa hikoilla lenkkipoluilla ja salilla, nauttia mainiosta lenkkiseurasta ja ihanista venyttely- ja/tai saunassessioista suoritusten jälkeen.

Neljätoista kuukautta kuulostaa pitkältä ajalta. Peruskunto on suhteellisen hyvä, joten tässä mietinkin, että jospa sitä ottaisi "kevyesti" jouluun asti. Tai tiedä sitä, voiko 5-7 tunnin viikkotreenausta kutsua kevyeksi…..? Vuoden vaihteen jälkeen on jäljellä vielä 11 kuukautta tehokasta treeniaikaa, joten sitten voisi aloittaa todellisen harjoittelun - ja muokata viikko-ohjelmaa enemmän juoksupainotteiseksi.

Tosin joogasta en millään haluaisi luopua, sillä venyttely pitää paikat kunnossa ja jooga on hyvää "korvienväli" harjoitusta. Joku on joskus sanonut, että maratonista 50% "juostaan" korvien välissä - 42 kilometrin matkalla jossain vaiheessa kuitenkin jostain sattuu tai hiertää, joten oikea asenne ratkaisee - aina! Vesijumpastakaan en haluaisi luopua, sillä se itse asiassa on aika pitkälti juoksemista ja hyppistä, joka ei tunnu niin raskaalta vedessä tehtynä. Ja "All over body workout"-tuntikin on tuiki tarpeellinen, jotta kaikkia lihaksia tulee treenattua tasapainoisesti. Treenatut vatsa- tai alanselän lihakset auttavat pitämään juoksuasennon oikeana.

Niin, että mihinkäs väliin sitä sitten ujuttaisi ne pitkät juoksulenkit ja nopeusharjoittelut? Tosin keskiviikon HRC:n juoksulenkit ovat allekirjoittaneelle ainakin vielä toistaiseksi aivan riittäviä nopeusharjoituksia. Jospa joulun jälkeen lisäisi ohjelmaan samaisen klubin sunnuntaiaamun pitkän lenkin, joka on tarkoitettu vain "vakavasti treenaaville". Hhhhmmm…. tätä täytyy vielä miettiä.

Lauantailenkit jatkuu...

Marjan kanssa jatkettiin lauantailenkkeilyä viime lauantaina Hakunilan maastossa ja lenkin jälkeen uitiin ja saunottiin Hakunilan uimahallissa. Työkaveri ehdotti, että lisättäisiin ohjelmaan vielä pyöräily Hakunilaan, niin saataisiin samalla treenattua teräsmieskisoihin :)

Juoksuohjelmia harjoittelua ohjaamaan löytyy esim. http://www.kuntoplus.fi/Crosslink.jsp?d=1775&a=11142. Itse tulostin täältä 10 kilometrin juoksuohjelman ja eilen jatkoin harjoittelua Espoon maastoissa ihaillen Haukilahden rantoja.

Lenkin sijasta kuutamokävelyllä

Aina ei jaksa juosta. Laiskottaa, kyllästyttää tai muuten vaan ottaa päähän. Niinpä väliin täytyy kehitellä jotain muuta. Kuutamokävely kuullosti mainiolta vaihtoehdolta….

Niinpä lauantai-iltana suuntasin muutaman duunikaverin kanssa naapurikylille (Letchworth), jossa järjestettiin vuotuinen Starlight Walk, vain naisille tarkoitettu 10 mailin (16 km) tapahtuma, jolla kerätään rahaa paikalliselle saattohoitokodille (Garden House Hospice). Ohjatun alkuverryttelyn jälkeen 550 naista starttasi matkaan. Sää oli meille otollinen ja saimme kävellä kuulaassa syysyössä kuunsirpin ja tähtien siivittäessä matkaamme. Reitti kiersi saattohoitokodin ympärillä, joten ihan fyysisesti loimme hoitokodille "tukirenkaan".

Yön loppuessa olimme tuolla naisporukalla keränneet 53 tuhatta puntaa !! Keräyslinjat ja -lippaat ovat auki syyskuun loppuun, joten kolmisen viikkoa vielä jännitetään, mikä on lopullinen summa. Toki mukana on myös paikallisia yrityksiä, jotka sponsoroinnin lisäksi olivat myös paikan päällä huolehtien, että olimme varustautuneet matkaan oikeaoppisesti - tarjolla oli heijastimia, vesipulloja & kädenlämmittimiä repun täytteeksi. On muuten mainio vekotin tuo lämmitin!

Ja olihan yössä mukana myös miehiä - matkan varrella järjestysmiehinä ja maalissa jakamassa meille mitalit. Matkaan meidän naisporukalta kului 3 tuntia ja 19 minuuttia.
Perinteiseen englantilaiseen tapaan saimme lopuksi myös kupin kuumaa teetä ja wienerin tai makkarapiirakan.

Kotiin päästyä uni maistui ja sunnuntaina puoliltapäivin olikin ohjelmassa runsaasti veneyttelyä……, jotta sitä taas lihakset vetreänä lähtisi tällä viikolla juoksulenkille :)

Lauantailenkki

Tämänpäiväinen lenkkimaasto oli Hakunilan urheilupuistossa. Jaanan kanssa hötköttelimme ylle kertyvien pilvien saatellessa. Lenkki oli 3,6km ja puolivälissä iski kunnon kipu mulla sääreen, mutta onneksi meni ohi.

Sitten alkoi reipas sade. Ihmettelimme hieman, että kylläpä suolaista vettä satelee...

Vastaantulijan nappaama kuva

Juoksun jälkipuinti oli Hakunilan uimahallin lauteilla ja uimahallin mukavasti kehoa hyväilevässä vedessä.

Kiirettä pitää

Kauhean nopeasti meinaa mennä nämä viikot. Arvatkaas vaan, mikä sieltä viikko-ohjelmasta meinaa putoilla ekana pois...

Reitin "sinne ja takaisin" varrelta.

Pitäisi varmaankin ottaa aamurutiineihin nuo juoksulenkit. Jos vaikka kuoriutuisi peiton alta hieman aikaisemmin ja singahtaisi metsään lenkille. Meinaa liian helposti käydä niin, että työpäivä venyy pitkäksi ja väliin vielä pukkaa muuta "ehdottoman välttämätöntä" tekemistä ja ei meinaa ehtiä lenkille ennenkuin on jo nukkuma-aika tai ainakin ihan pimeää.

Tämän viikon aikana olen "kerinnyt" lenkille yhden kerran. Tänään Porvoon keikka suoraan töistä ja kotiin milloin lie. Eli lauantaille ja sunnuntaille tulee hieman paineita... Onneksi on Jaanan kanssa sovittuna se huominen lenkki.

Mites te siskot ootte tämän ratkaisseet? Keväällä oli hyvä rutiini ja kun tuli seurattua tiukkaa ohjelmaa, ei lipsumisia tullit niin helposti. Varmaan täytyy kehittää insinööriratkaisu ja listata viikon harjoitukset ja ruksia yli sitä mukaa kuin on tullut tehtyä. Sunnuntaina voi olla hieman ikävää, jos sinne jää 4 lenkkiä juostavaksi... :-)

Kuinkas taas kävikään

Varomattomista puheistahan kaikki isot jutut lähtee. Muutama vuosi takaperin vuotuisella tapaamisellamme, joltain meistä pääsi suustaan, että juhlistaisimme KoMoNan 180-vuotis juhlavuotta juoksemalla maratonin. Ei sellaista ideaa, joka ei innostusta herättäisi. Siispä heti suunnittelemaan. Tuolloin 180-juhlavuonna alamme saavuttaa kultaisen keski-iän ja silloin taitaisi maraton-projekti tehdä itsekullekin meistä hyvää. Ok. Siis sepäs tehdään.

Jos kerran kerran elämässä aikoo juosta maratonin, on se tehtävä tyylillä. Neuvottelun (KoMoNa-tyyliin käydyn) tuloksena oli, että juhlamaratonina juostaan Reggae-maraton Jamaikalla.

Ja kyseinen juhlavuosihan on... kuten kaikki toki tietävät vuosi 2010!

Harjoittelusuunnitelma ja välietapit laadittiin syksyllä 2008 illanistujaisissa ravintola Saaressa, hyvän ruoan merkeissä, kuten kunnioitettaviin KoMoNa perinteisiin kuuluu, on aina kuulunut ja on aina kuuluva.

Ensimmäinen välietappimme oli Naisten kymppi 31.5.2009. Koko KoMona sen etapin hienosti suoritti. Jälkipuinnit käytiin Yrjönkadun uimahallin saunanlauteilla ja hengityksen tasaannuttua ravintola Juuren hienon menun siivittäessä tarinaa makuhermoja hivellen.

Naisten kympin lähtötunnelmia

Toinen etappi oli Espoon e-cross 6.9.2009. Sielä olivat mukana ryhdikkäästi Hely, Jaana ja Mirja. Jälkipuinnit pidettiin saunan ja pitsan merkeissä Mirjalla.