(Juoksu)krapula....?

Maratonin jälkeinen viikko Jamaikalla sujui turistina - rannalla, kiertoajeluilla, merellä, hevosen selässä, vesiputouksilla ja perinteitä noudattaen tietysti myös hyvin syöden. Allekirjoittaneen useamman kuukauden alkoholiton kausikin vaihtui punaviiniin ja Red Stripe-olueen; aaahhh. Olipas kivaa lomailla hyvällä porukalla oikein ajan kanssa sen suurempia stressaamatta.

Kotiin paluun jälkeen olikin enää vajaa kaksi viikkoa jouluun, joten aika kului kuin siivillä. Lenkille teki välillä mieli, mutta Englantiin iskenyt vuosikymmenien kylmin joulukuu oli peittänyt jalkakäytävät ja peltotiet lumeen, joten suuntasin kiltisti jumppatunneille, joogaan ja tanssitreeneihin - mitä pikkujoulujuhlinnalta ehdin.

Joulunpyhinä ja välipäivinä olen kävellyt Galician talvimaisemissa, joista yllä oleva kuva esimerkkinä. Lenkkarit jäivat suosiolla kotiin - tosin maastot olisivat mitä mainioimmat ylämäkitreenin vetämiseen.....

Toivottavasti olette porukalla vuodenvaihteen Kuusijärven keikalla suunnittelemassa tulevaa. Minä vielä täällä "etelässä" kävelemässä bodegalta seuraavalle.... ;)

Reggae run 2

Rankkasade alkoi kesken perjantai-illan pasta partyn. Sieltä juoksimme taksiin, jonka kuljettaja vakuutteli ettei lauantaiaamuna sada. Mutta sade jatkui lähes koko yön ja aamulla kisapaikalle bussilla matkustaessamme tuli taas vettä taivaan täydeltä.

Kurkkukipu vaivasi nyt minuakin, mutta onnekseni Marjalta löytyi nyt hyvä varasto sopivaa lääkitystä vaivaan ja lähdin matkaan otettuani ensin mikstuuraa, pilleriä ja suihkuteltuani nieluun turruttavaa lääkeainetta.

Lähtömerkki annettiin klo 5.15 ja ensimmäisen tunnin taivalsimme pimeässä. Sade sentään loppui. Aurinko nousi kuuden jälkeen ja sitä myötä lämpötilakin lähti kohoamaan. Puolimatkaan asti matka sujui mukavasti. Vähän ylimääräistä aikaa kului lyhyeen käyntiin Villamme mukavuuslaitoksessa, läheinen John's John kun ei houkutellut. Loistava majapaikka meillä, aivan maratonreitin varrella!

Puolimatkan jälkeen vauhtimme vähän hidastui, vaikka kannustusta oli koko matkan varrella. Taivalsimme "kaksoissiskoni" kanssa yhdessä 3/4 matkasta. Viimeisen kääntöpaikan jälkeen yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Juottopaikoilla kyseltiin, että mihin olin "siskoni" jättänyt. Yhtenäinen juoksuasumme herätti muutenkin huomiota.

Lopulta pääsin maaliin,jossa ystävälliset kisa-avustajat jopa irrottivat ajanottosirun kengästäni ja sitoivat nauhat uudelleen kiinni. Juomia ja evästä oli mukavasti tarjolla ja mereen pääsi saman tien vilvoittelemaan. Siellä Esko jo odotteli rantatyrskyissä istuen Red Stripe pullo kädessä :)

Reggae run

Reggae runner. Se kuulostaa aikas kivalta.

Oli hieno reissu! Lähtö oli soihtukujaa myöten. Matkan varrella oli mahtavaa kannustusta niin tien varsilla olevilta katsojilta kuin muilta juoksijoilta.

Eka maili oli tuskallinen ja pelkäsin, että joudun lopettamaan leikin kesken. Sääreen sattui hirmusti, mutta se meni sitten ohi eikä vaivannut lainkaan. Puolimatkaan asti meni oikein mukavasti ja ei tehnyt heikkoa ollenkaan. Kisa alkoi rankkasateessa. Tähän aikaan täällä ei pitäisi sataa... Vaan sade vei kaiken pölyn pois ja ilma oli mukavan raikas siihen asti kun aurinko kunnolla nousi.

Puolimatkan jälkeen alkoi huomata ettei ole keuhkot ja hapenottokyky ihan sitä mitä piti, bronkiitti vaati veronsa. Piti jonkun kerran pudotella kävelyksi. Viimeisen neljänneksen jälkeen pisti keuhkoon silleen, että jatkoin kävellen, Jaanan kanssa yhdessä taivalsimme 3/4 matkaa.

Juottoasemia oli mailin välein, ihan riittävästi siis. Baja Majoja hieman harvemmassa.



Vaan hauska kisa. Teiden varsilla katsojat ja muut juoksijat kannustivat kaikki toisiaan hauskasti. Jaanan kanssa olimme twins ja loppumatkasta kun menimme eri matkaa, moni huikkaili perään "Where's your sis?"

"Lookin' good" alkoi saada ihan uuden merkityksen...

Reggae soi kaiken matkaa, osittain livebändejä, osittain stereoista.

Juoksun jälkeen saimme kookospähkinät juotaviksi ja hedelmiä muita. Ja sitten kipin kapin karibian mereen huilaamaan.

Päivällä hierojan käsittely meren rannalla aaltojen tuudittaessa unen rajamaille...

Once in a lifetime: reggaemarathon or half of it!

Voin lämpimästi suositella.

Reggae Runners

Perjantai-illan pasta-party jai meilta hieman kesken, silla lahdimme pakoon pohjoisesta lahestyvaa trooppista saderintamaa, joka pyyhkaisi Negrilin yli illan ja yon aikana. Vetta ripsoi viela aamuyon hamarissa, kun neljan jalkeen siirryimme tien viereen odottamaan lahtopaikalle kuljettavaa shuttle-bussia. Reppu sailytykseen ja vessajonoon - muitakin taisi kisa hieman jannittaa.

Perinteisesti Reggae Marathon starttasi suunnitelmien mukaisesti 5:15. Reggaemusiikin tahdissa runsaat tuhat juoksijaa lahtivat matkaan. Sadepilvet olivat vaistyneet ja tahdet loistivat taivaalla. Tropiikin linnut mekastivat yon pimeydessa. Matkan edetessa aamu alkoi sarastaa ja aurinko kipusi pilvettomalle taivaalle. Karibian aurinko on kuuma, mutta onneksi huoltopisteita oli mailin valein ja paikalliset vapaaehtoiset tarjoilivat vetta ja urheilujuomaa; valilla myos banaaneja, appesiineja ja energiatahnaa. Huolto pelasi, reggae soi ja tien varren kylalaiset kannustivat jatkamaan.

Omalta osaltani kisa sujui suunitelmien mukaisesti tuonne 20 mailin (noin 32 kilsaa) huoltopisteelle asti. Tavoitteena oli juosta noin viiden tunnin kisa, ja siina vaiheessa oltiin viela hyvin siina vauhdissa. Reisilihakset kuitenkin sanoivat yhteistyosopimuksensa irti. Outo tunne - mieli teki viela juosta, mutta jalat eivat enaa totelleet. Niinpa viimeiset kuusi mailia menivat vuorotellen kavellen ja holkaten. Loppuun asti kuitenkin paastiin ja elamani ensimmaisesta maratonista jai todella hyva mieli.

Porukan puolikkaan ja kokonaiset loppuajat olivat vessataukoineen:

Jaana 3:08:19

Marja 3:16:13

Hely 5:26:09

Esko (Hannen varajuoksija) taittoi puolikkaan aikaan 2:39:56 - edelleen siis porukan ykkosurheilija :)

Jalkifiilikset? Portaat ovat tuskaa, pytylle ei taivu ja tuolistakin nuosemiseen tarvitaan kasivoimien apua. Ah tata urheilijan elaman ihanuutta..... ;)

Mihinkas tytot suunnataan seuraavaksi?

Rekisteröinti

Nyt on rekisteröidytty mukaan kisaan. Netti-ilmoittautuminen oli jo hoidettu. Nyt kävimme hakemassa juoksu-chipit ja sponsorirepun. Meidän kolmen KoMoNalaisen lisäksi huoltojoukoistamme ilmoittautui puolikkaalle maratonille mukaan myös Esko.

Alkaa ihan oikeasti jänskättää, kun lauantai on jo niin pian.

Taivallustamme voi seurata netistä melkein on-line. Taisi olla viisi väliaika-asemaa, johon chipit rekisteröivät ohituksemme.
Hely: 584
Marja-Leena: 1220
Jaana: 1295
Esko: 1384

www.reggaemarathon.com

Bronkiitti

Aamuinen lenkki, minä, Jaana ja Hely, suuntautui Negrilin keskustaan ja siellä lääkäriin ja rahaa hakemaan.

Kävelymatka oli nelisen kilometria ja matkalla pysähtyi kohdallemme ainakin sata taksia kyytiä tarjoten. Ja perillä useampi tapaamamme tyyppi kertoi meidät nähneensä kävelemässä... Ei ollenkaan ole meidän tapaistamme herättää mokomaa huomiota...?

Dr Grant Barchelor of Medicine and Surgery otti vastaan ja totesi, että bronkiitti vaivaa. Määräsi antibioottia ja kolmea muuta lääkettä. Eiköhän niillä pärjätä.

Dr Grantin määräämiä mentholirakeita höyrynä hengittäen...

Rahat saatiin ja aika paljon kulutettiinkin, kun oli niin myyvä myyjä vaateliikkeessä.

Lounaaksi testasimme paikallista pork jerk. Oli muutes hyvää. Tosi kypsäksi kypsennettyä possua nahkoineen ja tooosi tulista kastiketta. Jerk hutin Aleksi järjesti meille rannenauhan, joka tarkoitti sitä, että ollaan Aleksin suojeluksessa ja ei tuu kaikki hustlerit kimppuun...

Markkinoilta löytyi yhtä ja toista jännittävää, oltiinhan koko torin ainoat asiakkaat puolen päivän aikaan.

Paluumatkan tarvoimme rantaa myöten, siellä ei taksikuskit pysähdelleet, mutta savuja myi joka toinen vastaantulija. Melkoisen avointa on kaupankäynti. Pitkin rantoja kulkee hemmoja, joiden tietoisuuden taso taitaa olla ihan toisissa lukemissa.