Black Toenails Are Badges of Honor (Rule 1.4)

Näin sanoo The Runner's Rule Book (Mark Remy). Tosin meikäläisen vasemman jalan ukkovarvas taisi tällä kertaa mustua siitä, että tanssin tangoa uusilla kengillä kaksi tuntia putkeen... :) Kivaa oli ja kengät ovat tuon sisäänajon jälkeen aivan ihanat!

Jääkaapin ovi ehdotti päivän lenkiksi 16 kilometriä - Training Plans Must Go on the Fridge (Rule 1.26). Heräsin aamulla jostain syystä aikaisin ja totesin, että tässähän ehtisi hyvin lenkille ennen sunnuntaiaamun joogaa. Päätin kuitenkin jäädä sängyn pohjalle lukemaan (virhe #1). Ihanan joogasession jälkeen nautinkin sitten sunnuntaibrunssin takapihalla auringossa; päivän sanomalehden lukemiseen kului muutama tunti keskipäivän helteessä (virhe #2). Iltapäivällä mittari näytti varjossa +23, mutta juoksemaan oli päästävä, vaikka olkapäät jo punoittivat. Takapihan hellesession jälkeen keho kaipasi suolaa, joten napsin sillipurkista muutaman makupalan ennen lähtöä (jesh!). Juomapullo mukaan ja matkaan.

Olipas rankkaa. Aurinko porotti kuumasti ja tuulikin oli lähes olematon - reitin alku kulkee nimittäin Jaanankin tuntemalla peltoreitillä, jossa tähän aikaan vuodesta polkua reunustavat pensaat ovat lähes pari metriä korkeat, joten ilma ei siellä liiku lainkaan. Niinpä vesipullosta tulikin sitten otettua huikkaa aika usein. Virhe #3, sillä kohta vatsa hölskyi vettä. Jouduin jättämään lenkin kesken ja jopa kävelemään. Lokiin kirjattiin vain 8 kilsan lenkki, mutta olipas oikein opettavainen päivä.

Jatkossa siis aurinkoa ja vettä kohtuullisesti. Mikäli aamulla ei nukuta, niin silloin juostaan - tai sitten täytyy löytää kaveri aamulenkeille (Team up for Early-Morning Runs - Rule 1.30); paikallinen ilmatieteenlaitos on nimittäin ennustanut BBQ-kesää....

Kesäyön marssi

Perjantaina 11.6 eli Impin päivänä osallistuin kaimani kanssa kesäyön marssiin. Matkanamme oli 20 km ja reitti lähti Hakunilasta kulkien myös Heikinlaakson, Puistolan ja Tikkurilan puolella. Sää oli sateinen kuten kuvasta näkyy. Tarpomiseen meni yli neljä tuntia aikaa. Onneksi juomaa ja välipalaa oli tarjolla monessa pisteessä ystävällisten varusmiesten tarjoilemana ja Sotkun munkkiakin pääsin maistamaan.

Loppumatkasta kompastuin kiveen, mutta onneksi selvisin onnettomuudesta pienillä naarmuilla ja ensiapupisteestä sain hoitoa haavoihini. Muuten selvisin ilman rakkoja tai muita urheiluvammoja.

Saa onnitella !!

Tämän vuotinen Naisten kymppi hölkättiin 22% nopeammin kuin viime vuonna. Hyvä me ! Lähtöpaikka oli strategisesti oikein valittu ja talven säännölliset (hiihto)lenkit olivat tuottaneet tulosta.

Muuten viikonloppu sujui perinteitä noudattaen. Lauantaina tankattiin Jaanalla hiilihydraatteja ja proteiinejä sekä lämmiteltiin lihakset Kuusijärven kahdeksan kilsan kävelylenkillä. Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja iloiseen tapahtumafiilikseen päästiin jo junamatkalla, kun jokaiselta asemalta joukkoon liittyi lisää punapaitaisia kymppiläisiä. Kisiksen parkkipaikalla meitä jumppasi runsaat 18 tuhatta naista - näky, joka sai juontajana toimineen Ile Jokisenkin hiljaiseksi. Lähdimme matkaan hölkkääjien ryhmässä. Huolto pelasi ja matka taittui lähes huomaamatta. Iffin huoltopisteen juomat 9 kilometrin kohdalla antoivat lisäpotkua loppukiriin. Uuden ennätyksen kunniaksi pulahdimme lounaan jälkeen uimastadionin altaaseen ja saunoimme vähäiset lihasjännitykset pois. Ehdimme ennen ravintola Juuren varausta vielä pienelle ostoskierroksellekin. Juuressa KoMoNan perinteitä noudattaen nautimme herkkuja pitkän kaavan mukaan ja suunnittelimme tulevaa.

Se on sitten kuusi kuukautta treeniaikaa jäljellä. Itselläni se tarkoittaa sitä, että treeniohjelma siirtyy jääkaapin oveen, jotta ihanat iltalenkit eivät vahingossa unohtuisi :) Kuuden kuukauden loppurutistuksen kunniaksi ostin perjantaina uudet lenkkarit. Tänään ne ajetaan sisään sunnuntain pitkällä lenkillä, jonka pituudeksi jääkaapin ovi määrittelee 12 kilometriä. Antaas kattoa....