lauantai 4. syyskuuta 2010

Kolmen kunnan kierros

Syyskuun eka yhteislenkki Jaanan kanssa tehtiin kolmen kunnan alueella.




Helsinki-Sipoo-Vantaa-Helsinki -lenkki 4.9.

Tuo viimeinen kupla tuli reittiin, kun menimme lopuksi paikallisen raviharjoitteluradan nähdäksemme naapurin tämän kesäisen varsan. Taisimme juosta niin kovaa, ettemme nähneet. Aikuisia heppoja vaan.

Alkumatkasta nauroimme, että kaksi diplomi-insinööriä on taas liikenteessä, kun molemmilla rensselit piippailee. Toisella SportTacker joka 500. metri ja toisella sykemittari, jos vauhti äityy liian rankaksi tai liian hitaaksi.

Mielikuvissamme matkasimme muutaman vuosikymmenen eteenpäin, kun emme enää ole kaikista piippauksista niin varmoja, onko ne kuulokojeen paristojen loppumispiippauksia vai sydäntahdistin vaiko sykemittari...

torstai 2. syyskuuta 2010

Kesä lepäillen ja lomaillen

Hopsan, mites onkaan aika livahtanut. Syyskuu ja kolme kuukautta treeniaikaa jäljellä! No siinä vielä tehdään ihmeitä :-D

Kesäloma meni Meksikonlahden ja St Lawrencenlahden maisemia ihaillen.


Foridan Clearwateriin eivät öljyt ehtineet. Hiekalla juoksemista piti testata muutaman kilometrin verran, kun aina elokuvissa ne juoksee meren rannalla... Täältä muutes sain ne kuuluisat zebraraidat.


St Lawrencen lahti oli hieman eri luonteinen kuin Meksikon lahti.


Saimme tutustua Kanadan maisemiin monin tavoin.

Alkukesän liian innokas hölkkäily kostautui sellaisillakin penikoilla, että kilometrin kävely tuotti tuskaa. Kesälomareissu ja siitä "toipuminen" antoivat sopivan levon ja hieman varovaisempi juokseminen ja vauhtitreenit rullaluistimilla tuottivat tulosta ja nyt on taas nautinto juosta. Tai siis hölkätä.

Tavoite tuli päivitettyä puolimaratoniksi. Vaan onhan siinäkin tuo "maraton" sana. Tavoitteena on siis juosta koko matka. Tällaiselle "pyylevälle" jo keski-ikäiselle täti-ihmiselle, ikänsä juoksua inhonneelle on tuo ihan hyvä alku. Sitten seuraavan mantereen maratonilla mennäänkin jo koko matka...

Mukavia juoksusäitä nämä kosteat syysillat. Nyt pitäisi humpsahtaa löylyjen puolelle kivan lenkin jälkeen. Sunnuntaisella lenkilläni törmäsinkin upeaan kruunupäähän. Touhukkaasti se rymisteli vastaani metsäpolulla. Vasta 10m päästä huomasi minut ja pysähtyi kuin seinään. Hetken toisiamme kunnioittaen ihailimme ja sitten jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme.

Lauantaina aloimme jaanan kanssa taas kimppalenkit. Aloituslenkkinä oli Matarin kuntorata. Saas nähdä minne lauantaina. Hakunilan hikimäkiin vaiko Sipoonkorven leppoisampiin tunnelmiin...?